Neuvostopropaganda

Neuvostoliiton propaganda perustui marxilais-leniniläiseen ideologiaan, tuki kommunistista puoluetta, ulottui kaikkialle ja oli hyvin tehokasta. Se ulottui sosiaali- ja luonnontieteisiin tuottaen monia pseudotieteellisiä teorioita kuten lysenkolaisuuden, kun taas varsinaiseen tieteeseen perustuvia tieteenaloja kuten genetiikka, kybernetiikka ja vertaileva kielitiede tuomittiin ja kiellettiin ”porvarillisena pseudotieteenä”. On sanottu, että ”totuuksia sorrettiin, kaikkien alojen valheita jauhettiin taukoamatta painotuotteissa, loputtomissa kokouksissa, kouluissa, joukkomielenosoituksissa ja radiossa”^{kenen mukaan?[1]}.

Neuvostoliiton pääsensuurielin Glavlit työllisti 70 000 täysiaikaista työntekijää paitsi poistamaan ei-toivottavaa tekstiä, myös ”varmistamaan, että oikeanlainen ideologinen väri lisättiin jokaiseen julkaistuun seikkaan”^{kenen mukaan?}. Minkä tahansa ”puolueen linjan” vastaisen seikan kertomisesta rangaistiin vankeudella. ”Nykyään mies puhuu vapaasti ainoastaan vaimolleen – yöllä, lakanat pään yli vedettynä”, kirjailija Isaak Babel sanoi yksityisesti luotetulle ystävälleen.^[1]

Robert Conquestin mukaan ”ennennäkemätön terrori näyttää välttämättömältä ideologisesti motivoiduille yrityksille muuttaa yhteiskuntaa massiivisesti ja nopeasti, kaikkien luonnollisten mahdollisuuksien vastaisesti”. Tähän liittyvät väärennökset tapahtuivat kaikilla tasoilla, mittakaavassa, joka tuskin oli uskottavaa. Tosiasiat, todelliset tilastotiedot, katosivat fantasiamaailmaan. Historia – mukaan lukien kommunistipuolueen historia – kirjoitettiin uusiksi. Epähenkilöt katosivat virallisista tiedoista. Uusi menneisyys – ja uusi nykyhetki – pakotettiin neuvostokansan vangittuihin mieliin, mikä myönnettiin totuuden tullessa esiin 1980-luvun lopulla.^[1]

1. ↑ ^{a b c} Conquest, Robert: Reflections on a Ravaged Century, s. 101–111. W.W. Norton, 2001. ISBN 0-393-04818-7. (englanniksi)